Lähtökäsky

Liikkeelle ennen aamiaista, helppoa, lenkille ennen aamupalaa, mahdotonta.

Aamu maneereihini on vuosia kuulunut suihkussakäynti, pukeutuminen ja lähteminen töihin. Aamiaisen syöminen ei jotenkin ole oikein ollut minun juttuni. Kuitenkin lähdettyäni perehtymään asiaan tulin tietoiseksi siitä tosiasiasta että tietyt toimet omassa toiminnassani ovat edesauttaneet ylipainoni kertymisessä. Syy näihin tietenkin löytyy sekä omasta, että lajimme kehityshistoriasta.

Itse opin nuoruudessa että syömisen tarkkailu, tahi liikkumisesta huolehtiminen ei ole oleellista. Tällöi tämä kyllä sujuvasti pitikin paikkaansa. 5 harjoittelukertaa viikossa ja henkilökohtainen kuntoharjoittelu päälle pitivät kyllä huolen siitä ettei tätä tarvinnut miettiä. Kuitenkin ku ikää tuli, harrastukset karisivat. Ei ollutkaan niin helpoa lopetttaa totuttuun tahtiin syömistä. Istumatyön kautta energiankulutus tippui lähelle nollaa ja syöminen jatkui aikaisemman laisena. Tuloksena olikin harrastuksen lopettamisen jälkeisenä vuonna 18 kiloa lisää painoa.

Liikkumiseen huomion kiinnittäminen tuntui niin turhauttavalta ja tarpeettomalta. Entisenä kilpaurheilijana ajatus siitä että liikkuisin ihan vain liikkumista varten kuullosti naurettavalta. Tästä asenteesta seurasikin myöhemmällä iällä sitten arvatenki hieman hankaluuksia.

Tutkiessani ihmiskehon toimintaa ja lepo/horros/säästötiloja joihin keho menee tulin törmänneeksi tosiasiaan: ihmiskeho on solutasolla rakentunut liikkumaan ravintonsa eteen ja säästämään itseään ravinnon ollessa niukassa.

Paljon painotetaan säännöllistä ruokailua, ja oikeita ruoka-aineita. Tämä toki onkin tärkeää, mutta väitän että tärkeimmässä osa-alueessa ihmisen hyvinvoinnissa on liikkuminen.

Liikkuminen määrittää energiankulutustamme. Siispä lähdin tutkimaan miten, miksi ja kuinka sitä voisi maksimoida. Tärkeää on tässä yhteydessä mielestäni tiedostaa se mihin tarkoitukseen ihmisruumis on muokkautunut ja mikä pitää se nhyvinvointia yllä.

Useissa erilaisissa laihdutusmetodeissa painotetaan aamulenkkiä, ja nimenomaisesti juuri herättyä suoritettua aeroobista harjoitusta, mutta miksi se on niin tehokasta? Ihiskeho tähtää kaikissa toimissaan tarkoituksenmukaisuuteen. Siksi se säästää energiaa silloin kun sitä ei tarvita. Se milllä energian säästäminen saadaan pois päältä on liikkuminen. Ei siis vain kevyt kävely paikasta toiseen vaan ihan oikea hikiliikkuminen. Tämä toiminto käynnistää kehossa hormonaalisen komentosarjan jossa lihakset kertovat aivoille että niitä tarvitaan, energiavaje on ilmeinen, tällöin aivot vastaavat tähän tuottamalla hormooneja jotka vapauttavat kehon energiavarantoja lihaksiston käyttöön ja lisäävät näiden vireystilaa. Näinollen oleellisin asia ei olekkaan se kuinka paljon kaloreita kykenee polttamaan aamulenkkinsä aikana, vaan se kuinka paljon niitä palaa tämän jälkeen. Mikäli kehoa ei "herätetä" kulkee se säästöliekillä niin kauan kunnes se saa piikin aktivoitumiseen. Tästä syystä useat ihmiset kuvaavat kulkevansa hyvin "nuutuneina" puolille päivin ja alkavat oikeasti heräilemään vasta 15 kulmilla. Tämä onkin varsin totta, heidän kehonsa heräävät vasta tällöin kunnolla.

Sillä että kehon herättää oikeasti kunnollisella  hormoonipiiikillä on äkkiseltää yllättäviäkin vaikutuksia. Liikunnan käynnistämä kroppa polttaa kaloreita vielä kauan liikunnan jälkeenkin. Aamulla suoritettu lenkki saa kaloripolton kestämään usein jopa reippaasti yli puolenpäivän. Myöskin vireystason nousu on huomattava, mielihyvähormoonin lisääntyessä ja käynnistäessään toisia prosesseja aivoissamme myös keskittymiskyky ja vastaanottaminen paranee. Lihaksisto jää toimintavalmiuteen herättämisen jälkeen, aamujäykkyys jää lenkkitossuihin ja lihaksisto tuntuu vastaavan huomattavasti paljon ärhäkämmin.

Aamulenkki kadottaa tehokaasti tukkoisuuden, ajatus kulkee kirkkaammin ja on energisempi olo. Kuitenkin yhteiskunta ja meille syötetyt käyttäytymismallit tuntuvat toimivan tätä vastaan. Aamulla kuuluu asiaan olla hieman nukuksissa töissä tai koulussa, se koetaan täysin normaaliksi. Meille syötetään jatkuvasti ajatuksia niistä tuotteista joita tulee nauttia aamulla, ja suurina määrinä, jotta päivän saisi kunnolla liikkeelle. Suomalaisille hyvänä esimerkkinä tästä toimii kahvi. Itse ainakaan en ole koskaan oikeastaan tuntenut kahvista kovinkaan positiivista vaikutusta, virkeys jonka se tuo tuntuu kuitenkin jotenkin teessäiseltä, tuntuen lähinnä aivojen etulohkon aktivoitumisena. Olen tätä kovasti koettanut paikata kyllä kasvattamalla määrää. Elin ajan jolloin minulla oli 2 alle 3 vuotiasta lasta ja tulosvastuullinen asema töissä, minä todella koetin paikata tätä lisäämällä määrää.

Aamulenkki jolla herätetään kroppa uuteen päivään onkin mielestäni perustavanlaatuisin teko jota kykenee päivän aikana painonpudottamisen eteen tekemään.

Kuitenkaan sen totauttamisessa eteen tulee jatkuvasti ajatus siitä että todella ppitäisi lähteä aamulla sinne lenkille. Silloin kun muut vielä nukkuvat. Olisi vain niin paljon mukavampi nukkua se viimeinenkin tunti. Oma projektini aamulenkille pääsystä kesti noin 10 vuotta. Tietoisesti tiesin että se olisi hyvä juttu, mutta en vain saannut itsestäni irti, löysin aina hyvän perusteen miksi minun tulisi nukkua se viimeinen tunti, tai mitä varten sääsätäisi n liikkumistani myöhemmäksi. Yleinen perusteluni oli että minä välttämättä tarvitse nsen viimeisen tunnin jotta selviydyn päivän tehtävistäni. Nyt aamulenkkiä oikeasti kokeilleena huoimaan sen  olleen todella huono tekosyy. En ole koskaan kokenut olevani niin virkeä kuin niinä aamuina jolloin onnistun suorittamaan aamulenkin ennen minkään muun toiminnon aloittamista.