Vesieste

Vettä ja nestettä tulisi jokaisen meistä kuluttaa, melkolailla tutkimuksesta riippumatta, enemmän kuin nykyisin kulutamme.

Kuitenkin nesteen juomisen lisääminen osoittautuu usein käytännössä niin haasteelliseksi että jätämme sen toteuttamata, juomme kyllä aterioiden yhteydessä, mutta näiden välillä vesi pulloa mukanaan kantava henkilöitä katsotaan lähinnä kummissaan. Kuitenkin tämä olisi mitä meidän tulisi periaatteelisesti tavoitella.

Blogini kirjoituksissa tulee varmastikin useassa kohdassa esille se että uskon vahvasti siihen että niin keho, kuin mielemme ovat viritettyjä selviytymään. Keinot millä nämä tuotetaan ovat oikeastaan varsin nerokkaita lisäten ihailuani ihmiskehon, psyykkeen ja solutason mekanismeihin tietoisuuteni lisääntyessä niistä.

Useissa julkaisuissa keskittään siihen että vettä pitää juoda paljon, mitä veden juomisen vähyydestä seuraa ja mitä kaikkea voisi saada aikaan juomalla enemmän nestettä päivän aikana. Mielestäni tämä ei kuitenkaan vastaa perimmäisen laatuiseen kysymykseen: Miksi?

 Olen itse kovinkin jääräpäinen yksilö. Ehkä ajoittain tarpeettamon jääräpäinen, mutta aina varsin perusteellinen. En itse osaa sitouttaa itseäni toimintaan jonka tarkoitusta en tiedä. Se että suorittaisin esimerkiksi veden latkimista siksi että iho näyttäisi paremmalta, ei riitä. Minun tulee ymmärtää miksi, miksi ihon voisi näyttää paremmalta jos joisin enemmän, miksi vedenjuomisella voisi olla erilaisia terveyttä edistäviä vaikutuksia ja miksi minä oikeastaan näkisin sen vaivan että alkaisin tietoisesti lisäämään nesteiden saantiani.

Suurin este nesteiden juomisen lisäämiselle on uein niiden aiheuttama virtsaustarve. Tämä kuullostaa varsin luonnolliselta, ja tämä aiheuttaakin sen että useimmat ketkä veden juomisen lisäämistä yrittävät, lopettavat sen varsin varhaisessa vaiheessa. Kuitenkin se miksi tämä osoittautuu virheelliseksi valinnaksi selittyy seuraavassa:

Ihmisen elämäntapojen muutokset ottavat aikaa sirtää vaikutuksensa solutasolle. Useat veden juomisen tuomat hyödyt selittyvätkin juuri solutasolla. Ihmisen keho pyrkii aina itsensä ylläpitämiseen ja uhkien ennaltaehkäisyyn. Tässä yhteydessä tämä näyttäytyy sillä että kehmme tottuu siihen nestemäärään mitä se säännöllisesti saa. Mikäli tämä nestemäärä on alempi kuin periaatteellinen optimaalimäärä, keho tulee toimeen sillä. Tällöin keho käyttää tehokkaammin sitä nestettä mitä sillä on, jos ette usko niin katsokaapa seuraavan kerran kunnon rasitusliikunnan jälkeistä virtsan väriä. Keho sitoo soluihinsa sen nestemäärän jonka se on tottunut saamaan ja käyttää sitä, turvottaen näin solukkoa niin että se pystyy sitouttamaan tämän nesteen itseensä. Veden juontia lisätessä keho ei välittömästi ymmärrä sitä että uusi toimintamalli saattaisi vakioitua, tästä syystä se pyrkii käyttämään nesteestä vain aikaisemman määrän, sen keho pystyy kohtalaisella varmuudella luottamaan tulevan seuraavanakin päivänä. Siihen että keho tottuu uuteen nestemäärään menee keskimäärin 3 kuukautta.

Pitkä aika olla juoksemassa jatkuvasti vessassa.

Se hyöty mitä nesteen lisäykselä varsinaisesti saavutetaan on juurikin solutason prosessi. Vireystaso nousee, tämä selittyy sillä että solujen välittäjäaineet pääsevät liikkumaan nopeammin, ja kirkaammassa ympäristössä koska solujen ei tarvitse käyttää samaa nestettä jatkuvasti vaan ne ovat  tottuneet luovuttamaan nestettä tietäen että uutta nestettä on tulossa tillalle. Sama lainalaisuus pätee myös ihon kirkastumiseen. Suuri osa kehomme nesteestä on sitoutuneena nimenomaisesti eri ihokerroksiimme, luoden suojaavan panssarin ympäristön taudinaiheuttajien, lämpötilavauhtelujen ja  kudosvaurioiden varalta. Näinollen on varsin mmärrettävää että mikäli iho joutuu pitämään kiinni siitänesteestä joka siinä on kerää se itseensä kaikenlaisia epämielyttäviä ainesosia. Tästä syystä iho myös kirkastuu, solut tottuvat puhdistumaan tiuhemmassa syklissä. Ideaa voi testata jättäen lautasellisen vettä viikoksi huoneilmaan. Suoliston toiminnan parantuminen selittyy kaksiosaisena prosessina, itse suolessa oleva massa on kosteampaa ja tästä kehoon imeytyvä neste imeytyy nopeammin. Tässä täytyy siis muistaa että vatsalaukustamme ei varsinaisesti imeydy juurikaan ravintoaineita, nesteitä tahi muita keholle tarpeellisia ainesosia, se on lähinnä säilytysvarasto ja ruoan pilkkomiskeskus jossa ruoka-aineet saatetaan siihen muotoon että suolisto pystyy tästä prosessia jatkamaan. Tästä näkökulmasta 1500 luvulta oleva uskomus siitä että ihmisen terveys perustuu paljonlti suolen toimintaan ei ole lainkaan hassumpi ajatus. Myöskin suoliston toiminan vakiintuminen optimaaliselle tasolle tarkoittaa sitä että ns."turhat" ravintoaineet poistuvat paljon vikkelämmin elimistöstämme. Suoliston toiminnan ollessa hidasta jää ruokamassa kellumaan suolistoomme, ja mitä pidempään se tietyssä kohdassa siellä viettää aikaa, sitä enemmän siitä otetaan osioita hyödyksi. Eli ruokamassan saapuessa suolistossa tiettyyn kohtaan suoritetaan sille osiolle ominaista toimintoa niin kauan kuin ruokamassa siellä on. Tässäkin keho pyrkii säilyttämään oman hyvinvointinsa ja tähtäämään tulevaan uhkaan. Ottaen ravinnosta ensin arsin nopealla syklillä sen mitä se tarvitsee pitääkseen itseään yllä. Tämän jälkeen prosessi hidastuu ja keho alkaa pilkkomaan ravintoaineita varastoihin, sen varalta että välttämättä seuraavaa tavaraa ei tulekkaan ihan tarpeellisen tiuhalla syklillä.

Kaiken kaikkiaan voidaan useiden eri tutkimusten ja ravinto-oppaiden valossa todeta että juominen, ja nestemäärän lisääminen ruokavalioon on hyvä asia. Nyky maailmamme on kehittynyt pisteeseen jossa kaikkea on yltäkylläisesti saatavilla, aivomme tiedostavat sen mutta kehomme kulkee kivikaudella. Keho takertuuu kiinni siihen ja oppii tulemaan toimeen sillä mitä sille jatkuvasti tarjotaan. Tämä prosessi ei tapahdu hetkessä. Useilla meistä siihen on mennyt koko elämä. Siksi muutosten tuottaminenkaan ei tapahdu hetkessä mutta perusteita tämän tuottamiseen kuitenkin tuntuisi olevan.

Toteuttaminen.

Se miten olen itse muutosta tehnyt omaan käyttäytymiseeni lähtee siitä tosiasiasta että minun on täytynyt oppia hyväksymään jatkuva vessassa juokseminen. Osaan nykyisi laskea varsin tarkkaan kellosta sen koska kannattaa juoda ja minkä verran. Toki olen myös oppinut sen missä syklissä kannatttaa tankata esimerkiksi palaverien ja seminaarien aikana ja alla. Tärkein kuitenkin on mielestäni ollut nimenomaisesti sen tosiasian hyväksyminen että kun nousen ylös istumatyöstäni, lähden ulos tai siirryn toimesta toiseen, teen sen vessan kautta.

Aamuni alkaa sillä että käyn vessassa ja  juon 0,5 litraa vettä pukeutuessani töitä varten. Työmatkani kestäessä 45 minuuttia tiedän seuraavan pysäkin olevan vessa. Kuitenkin tämän jälkeen vaikka juon päivän aikana useasti, vesikannu pöydälläni nököttäen ei wc:ssä tarvitse vierailla kuin 2-3 tunnin välein. Urheilusuoritusta edeltävästi olen oppinut laskemaan juomiseni tuntia aikaisemmin. Silloin olen ehtinyt käydä jo kertaalleen vessassakin ennen lähtöä. Tämä toki tuli opittua kantapään kautta ja kerralla. Tämän elämäntaparemonttini alkumetreillä törmäsin tosiasiaan siitä että keho hidastaa nesteen poistumista urheilusuorituksen aikana. Testatessani tätä yhdistetyllä hölkkä/kävely lenkillä tulin oppineeksi että tälläkin toki on rajansa. Varmaksi voin sanoa ettei kannata juoda vajaata litraa vettä juuri ennenkuin lähdet lenkille. On ikävää havaita 3,7 kilometrin päässä kotoa sijaitsevassa lenkin lakipisteessä että vessahätä alkaa olemaan varsin paljon enemmän kuin ehdotus.... Ja matkaa on takaisin enää 3.7 km eikä juokseminen enää onnistu...

Yhteenvetona voitaneen todeta että juokaa ihmiset vettä. Itse suosittelen kokeilemaan päivittäisen vesimääränne nostamista n 1 - 1,5 litran verran normaalista seuraavan 3 kk ajan. Projekti on vaativa, mutta silloin jokainen voi todella arvioida sen kuinka juuri häneen nesteen lisäääminen vaikuttaa.