Olen tullut siihen tulokseen että omat toimintaamme ohjaavat luutuneita ajatus ja toimintamallit ovat kaiken ytimessä. Kuitenkin sitä tosiasiaa että kehomme "muistaa" ei mielestäni painoteta tarpeeksi. Ajatus ja toimintamalliin muokkaaminen on asia sinänsä, mitta kehomme tottuu myös vuosien saatossa pitämään kiinni asioista. Tästä johtuen vaikka ruokavaliossaan tekisi perustavanlaatuistakin muutosta niin se ei välttämättä näy peilistä. Keho pitää aina kiinni "normaalitilastaan" vastustaen muutosta. Psykologisesti tarkasteltuna tämä on varsin luonnollista, mutta aiheuttaa muutosta tuottaville ihmisille paljon päänvaivaa.
Itse kokeilin syödä suositusten mukaisesti ja oikein, mutta painoni ei muuttunut mihinkään edes kuukausien tiukan tahkoamisen jälkeen. Tämä luontaisesti lannistaa ja pistää luopumaan koko touhusta. Helpommaksi sitämettä myöskään tee aivojen taipuvaisia samaan mekaniikkaan. Vanhojen toimintamalliin toistaminen on vaan niin helppoa, yksinkertaista ja turvallista. Muutoksen tuottaminen kuitenkin näyttäytyy tarpeettoman monimutkaisempaa ja rakastavana asiana.
Tarkkasilmäinen lukija voi havaita projektini siis kerta toisensa jälkeen pettäneen, mutta tämä opettaa ainakin epäonnistumisen mekaniikasta.
Onnistumisia monilla muilla alueilla on toki tullut myös, mutta se kaikkeen vaikuttava peilistä näkyvä muutos antaa vielä odottaa itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti